Juuse Saros pelasi elämänsä ottelun Suomen maalilla, kun Leijonat kohtasivat Milano–Cortinan olympialaisten välierässä Kanadan. Totuuden nimissä on sanottava, että vain Saroksen pelastukset pitivät lukemat siedettävinä, mutta lopulta Kanada marssi finaaliin ansaitusti 3–2-voittonsa turvin.
Ottelu lähti tunnustelevissa merkeissä liikkeelle molempien joukkueiden pelatessa tarkasti. Suomi onnistui hyydyttämään Kanadan nopeat hyökkäykseen lähdöt ja muutamaa vaaranpaikkaa lukuun ottamatta paketti pysyi hyvin kasassa.
Mikko Rantanen laukoi Suomen johtoon erän loppupuolella saatuaan kiekon parhaalle maalintekosektorille Sebastian Ahon aloitusvoiton jälkeen. Toisessa erässä Erik Haulan iskemän näyttävän alivoimamaalin jälkeen Leijonien taivas oli auki.
Sen jälkeen kuitenkin tapahtui jotain käsittämätöntä ja altavastaajana peliin lähtenyt Suomi luopui täydellisesti toimineesta pelisuunnitelmastaan. Kollektiivinen viisikkopelaaminen loisti poissaolollaan eivätkä Antti Pennasen suojatit edes yrittäneet hyökätä.
Kanada oli tähän asti neuvoton, mutta se haistoi veren.
Suomi pelasi kelloa vastaan ja tyytyi roiskimiseen aina kiekon saadessaan. Pelin painopiste alkoi kääntyä, mutta ei Kanadan hyvyyden, vaan Suomen passiivisuuden takia.
Saros piti Leijonia pitkään reppuselässä, mutta lopulta Kanada sai onnekkaan ylivoimamaalin, kun kiekko kimposi Sam Reinhartin lavasta verkon perukoille. Se oli lopun alkua, sillä Leijonat eivät enää toipuneet alakulostaan.
Päätöserässä Suomi pyrki iskemään paremmin vastaan, mutta pelin hallinta oli peruuttamattomasti Kanadalla. Nathan MacKinnon viimeisteli loppulukemat ylivoimalla ottelun viimeisellä minuutilla. Ansaitusti, mutta silti kipeästi.
Kanada pelaa olympialaisissa kenties kaikkien aikojen parhaalla joukkueellaan, mutta lopulta se vain korostaa pettymystä. Tämä ottelu oli täysin voitettavissa, mutta usko loppui ja Saros jätettiin yksin. Ilman Nashville-vahdin eleetöntä torjuntatyöskentelyä lukemat olisivat olleet paljon rumemmat. Pronssi on nyt Leijonien vähimmäistavoite.