Jukka Jalonen valmensi Suomen jääkiekkomaajoukkuetta yhteensä kymmenen kautta kahdessa pätkässä.
Vuosien 2008–2012 pestin aikana kirkkaimpia saavutuksia olivat vuoden 2011 MM-kulta ja Vancouverin 2010 olympiapronssi. Vuosien 2018–2024 jakso toi olympiakultaa Pekingistä 2022 sekä maailmanmestaruudet 2019 ja 2022.
Lisäksi hän valmensi Nuoret Leijonat maailmanmestariksi kotikisoissa vuonna 2016.
Näillä saavutuksilla Jalonen on kiistatta suomalaisen joukkuepalloilun menestynein valmentaja – Leijonakuningas.
Siksi lauantaina Milano-Cortinan olympialaisissa pelattu jääkiekko-ottelu oli hänelle hyvin erikoinen. Jalonen seisoi olympiaisäntä Italian maajoukkueen penkin takana B-alkulohkon ottelussa Suomea vastaan.
Suomen peliä johti Jalosen pitkäaikainen luottoapuri ja oppipoika Antti Pennanen.
Leijonat ei säälinyt Italiaa eikä oppipoika kisälliään. Suomi murjoi jopa ruman 11–0-voiton.
Jalonen myönsi suoraan, että ottelu oli hyvin erikoinen.
– Oli erikoinen fiilis pelata kotimaata vastaan. Melkein kaikkia pelaajia olen valmentanut, ja staffistakin suurin osa on tuttua porukkaa, Jalonen sanoi pelin jälkeen suomalaismedialle.
– Ei ollut kauhean kiva fiilis. Enemmänkin vähän perverssi olo. Totta kai lähdimme voittamaan ottelua, mutta emme siihen pystyneet. Mutta ei tämä ole asia, jota haluaisin kovin usein tehdä, hän jatkoi.
Jalosen mukaan ottelun käsikirjoitus näkyi heti ensiminuuteista alkaen.
– Meillä oli takki tyhjä. Se näkyi heti alussa. Tämä oli meille kolmas peli neljään päivään näin hyviä vastustajia vastaan. Ei vaan fysiikka enää riittänyt.
Italia kohtasi neljän päivän aikana Ruotsin, Slovakian ja Suomen.
– Luistelunopeus on ollut meille muutenkin iso haaste. Nyt se näkyi tuplasti, kun polttoaine oli loppu. Sen huomasi heti muutaman ensimmäisen vaihdon aikana.
– Joku pelaaja vaikutti siltä kuin oltaisiin oltu kolmannen erän loppuhetkillä. Ei vaan koipi enää liikkunut. Silloin pelistä ei tällä tasolla tule mitään, Jalonen näki.
Harri Pirinen