Naisleijonat olivat Kanadaa vastaan pelin päällä toisen erän puoliväliin asti, minkä jälkeen hallinta karkasi käsistä. On vaikea sanoa, oliko kyse vastustajan paremmuudesta vai uskon loppumisesta, mutta jotain ihmeellistä Suomen joukkueessa tapahtui.
Tero Lehterän valmentama joukkue oli niskan päällä avauserässä ja loi muutamia todella vaarallisia maalintekotilanteita.
Luistin kulki hyvin myös toisessa erässä, kunnes Kanada sai yhden hyvän painostusjakson, joka käänsi ottelun kuvan päälaelleen.
Suomi ei kyennyt enää kontrolloituihin hyökkäyksiin ja ottelusta muodostui selviytymistaistelua. Vaahteranlehtipaidat veivät pelin nimiinsä 5–0-lukemin, mikä oli odotettu, mutta avauserän tapahtumiin nähden silti yllättävä lopputulos.
Naisleijonat pelasivat turnauksen parasta kiekkoaan, kunnes vastustaja kaivoi jostain yhden vaiheen lisää, johon Suomi ei pystynyt vastaamaan.
Lehterän joukkue jätti torstaina kaikkensa jäälle, mutta ehjään 60-minuuttiseen se ei pysty – ainakaan vielä. Vastus oli luonnollisesti maailman kärkeä, mutta juuri näissä tilanteissa omat tilaisuudet on pakko hyödyntää.
Yrityksen puutteesta Suomea ei voi syyttää, mutta momentum ei saa karata nähdyllä tavalla varsinkaan olympialaisissa, oli vastassa kuka tahansa.
Urheilussa kaikki on mahdollista ja vaikka tasoero oli selvä, kuka tietää, mitä olisi käynyt, jos Suomi olisi onnistunut tekemään ottelun avausmaalin?
Jossittelu on turhaa, mutta maalinteon tehokkuus on asia, johon Lehterän taustajoukkoineen kannattaa kiinnittää erityishuomiota.
Kokonaisuudessaan huippumaiden vauhti on tällä hetkellä vielä liikaa.
Antti Makkonen