Tappara jysäytti keskiviikkona kunnolla. Joukkue ilmoitti täydellisestä siivouksesta, sillä pitkälti yli kymmenen pelaajaa ei tule olemaan Tapparan kokoonpanossa ensi vuonna. Nimilista sisälsi muun muassa nuorten MM-kisoissa kultaa voittaneen ja tähdistöön valitun Olli Juolevin. Mutta huomattavasti merkittävämpi nimi oli Veli-Matti Savinainen.
MM-kultaa Leijonissa voittanut Savinainen oli Tapparan huikean mestaruusputken takuumies. Jos ei kukaan muu suorittanut, Savinainen suoritti. Hänen tililleen kirjattiin paljon ratkaisevia maaleja, syöttöjä ja rutkasti sellaisia suorituksia, joita ei tehopörssissä noteerattu – nykytermeillä voittavia tekoja.
Nimenomaan voitontahdosta rosoinen voimapelaaja tunnettiin.
Tällä kaudella ei Tappara ollut viime vuosien tasolla. Eikä myöskään Savinainen. Ilmeisesti loukkaantuneena hän antoi vielä kerran kaikkensa Tapparan sinnitellessä ylivoimaista Ilvestä vastaan. Kausi kuitenkin päättyi ja niin päättyi myös Savinaisen satumainen Tappara-ura.
Mitä seuraavaksi? Ei tarvitse isoakaan kristallipalloa arvatakseen, että Veli-Matti Savinainen palaa kotiin. Espoolainen ei ole Espoossa pelannut kuin junioritasolla. Aikalaisten mukaan osittain siksi, ettei hänen taitojaan osattu arvostaa, osittain siksi, että monet muut asiat kiinnostivat pelaamista enemmän.
Mestiksen FPS osoittautui liikkeeksi, jolloin Savinainen otti ison askeleen kohti urheilijan elämää, vuodet Ässissä jalostivat miehestä mestarin.
Veli-Matti Savinainen kuuluu myös Kiekko-Espoon omistajiin. Kun Tappara pelasi ensimmäistä pudotuspelisarjaansa tänä vuonna Kiekko-Espoota vastaan, Savinainen iloitsi, että hänen osittain omistamassaan joukkueessa on niin hyvä maalivahti. Ei ehkä ihan harkituin lausunto, mutta harkitut lausunnot eivät suorastaan kuulu Savinaisen repertuaariin.
Eli suunnaksi Espoo ja koti. Tuskin hän vielä haluaa laittaa hokkareita naulaan, sillä tarjolla olisi valtava johtajarooli jo avauskaudella varsin lupaavasti pelanneen Kiekko-Espoon joukkueessa. Viimein hänen osaamistaan osattaisiin arvostaa myös kotikaupungissa.
Lasse Honkanen
