Jokin asia on muuttunut oleellisesti Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueessa.
Maalivahtipeli ei ole enää pariin vuoteen ollut sellainen tukipilari, jonka avulla voitetaan mestaruuksia ja johon luotetaan panosten ollessa kovimmillaan.
Ykkösmaalivahdin vastuu Milano–Cortinan olympialaisissa lankeaa kaiken pysyessä ennallaan Juuse Saroksen harteille. Takavuosien Vezina-ehdokas on kannuksensa ansainnut, mutta alla on kaksi vaikeampaa kautta Nashville Predatorsin paidassa.
Aiemmin eleettömästi torjunut Saros on näyttänyt paikoitellen todella epävarmalta Predatorsin maalin suulla, vaikka otteissa on toisinaan nähty myös tuttua loistokkuutta.
Leijonien maalivahtikolmikon Milanon olympialaisissa piti alun perin muodostua Saroksen lisäksi Ukko-Pekka Luukkosesta ja Kevin Lankisesta.
Myös Lankisella on riittänyt tällä kaudella haasteita, ja odotusten vastaisesti Luukkonen on kenties näyttänyt kolmikosta kaikkein tasaisimmalta.
Nyt kun Luukkosen poisjäänti varmistui, Suomella riittää toden teolla mietittävää.
Korvaajaksi valittu Joonas Korpisalo on ollut kaikkea muuta kuin vakuuttava, joten keneen katseet kohdistuvat, jos Saros ei pysty esiintymään huipputasollaan?
Toisaalta yllätyksen mahdollisuutta ei ikinä kannata sulkea pois. Antero Niittymäki valittiin mukaan Torinon olympialaisiin vuonna 2006 kolmen alkuperäisen vaihtoehdon ulkopuolelta.
Tuolloin Leijona ärjyi aina finaaliin asti ja Niittymäki valittiin IIHF:n toimesta turnauksen parhaaksi maalivahdiksi ja arvokkaimmaksi pelaajaksi.
Suomen maalivahtitilanne ei ole vain yksi kysymys muiden joukossa – se määrittää Leijonien menestyksen näissäkin olympialaisissa.
Antti Makkonen