Jääkiekon MM-kisat ovat Antti Pennasen valmentaman Suomen maajoukkueen osalta lähteneet mollivoittoisesti käyntiin.
Suomi on onnistunut ottamaan vain yhden kolmen pisteen voiton ja keräämään vaivaiset viisi pistettä kolmesta ensimmäisestä kamppailusta. Torstaina Leijonat kohtaavat Globenissa Slovenian.
Suomen pelaaminen on vuosittain jääkiekon MM-kisoissa kansakunnan puheenaihe. Lähes kaikilla ihmisillä on jokin mielipide siitä, miten Suomen kuuluisi pelata. Jokaisena MM-kisapäivänä kuulee kahvipöytäkeskusteluja, joissa ruoditaan ylivoimakuvioita ja yksittäisten pelaajien ratkaisuja.
Suurin likapyykin saaja on tietysti päävalmentaja. Tällä kertaa kyseessä on päävalmentaja Pennanen, jota on kritisoitu käytännössä valinnasta saakka. Pennanen on toki iso osa koko kuviota ja määrittää tiettyjä rytmejä joukkueen sisällä, mutta kentällä Pennanen ei itse mailan kanssa huido. Sitä tekevät täysin muut kaverit.
Suomessa ollaan totuttu viime vuosina hyvään. Maailmanmestaruus 2019 todellisena altavastaajana ja MM-kultaa Tampereella 2021 NHL-tähdillä vahvistetulla joukkueella. Molemmat mestaruudet tulivat Jukka Jalosen valmennuksessa, joten on ymmärrettävääkin, että suomalainen jääkiekkokansa vaatii Jalosta takaisin penkin taakse.
Näin yksinkertaista mikään ei kuitenkaan ole, sillä nyt nähdään tulos sille, mitä suomalainen jääkiekko on liitosta lähtien halunnut rakentaa. Suomen jääkiekkoliiton ohjenuorien mukaan on rakennettu systeemi, joka tuottaa pelitapa edellä pelaajia, jotka osaavat puolustaa, mutta särmät on hiottu pois.
Suomen jääkiekkomaajoukkueen tulisi vuodesta toiseen olla millä tahansa kokoonpanolla NHL-miehillä höystettynä niin hyvä, että Itävalta, Ranska, Slovenia ja kumppanit kaatuvat tyylipuhtaasti. Ottelut lyödään maajoukkueen toimesta pakettiin ensimmäisessä erässä.
Tietysti kaukalossa on aina kaksi joukkuetta ja Risto Dufvan sanoin se vastustajakin haluaa voittaa, mutta yksilöiden tulisi näissä kekkereissä tehdä merkittävä ero kahden joukkueen välille, ja sitä ei enää tehdä.
Jääkiekko on nykyään jo niin kilpailtu peli, että missään maajoukkueessa ehkä Kanadan paria supertähteä lukuun ottamatta ei ole enää Pavel Buren kaltaisia pelaajia, jotka yksinkertaisesti päättävät voittaa yksittäisen ottelun omilleen.
Se on mahdotonta, mutta suomalaisten pelaajien yksilötaidon tulisi olla sitä luokkaa, että nämä onnistuvat syötellä toisensa parhaaseen sektoriin ja tekemään tarvittavat maalit ottelun varhaisessa vaiheessa ettei hätä tulisi käteen, kuten kävi alkulohkon otteluissa Ranskaa sekä Itävaltaa vastaan.
Suomalainen jääkiekko tuottaa nyt liukuhihnalta sellaisia pelaajia, jotka pystyvät pelaamaan kiekkokontrollijääkiekkoa ja voittamaan tiukan kamppailun maalilla. Turnauksissa toki maalinkin ero ratkaisee, mutta pidemmän päälle siitä harvat ihmiset liikaa innostuu, kun voidaan hehkuttaa Ranskasta otettua voittoa jatkoerässä syntyneellä hienolla yksilösuorituksella.
Päävalmentajan suurin vastuu näissä tämänkin kevään MM-kisoissa piilee siinä, miten erilaisia joukkueeseen valittuja pelaajia peluutetaan. Olisiko taitavimmat kaverit ehkä parempi laittaa pelaamaan toistensa kanssa ja jättää kivireet toisten onnen nojaan? Sitä sopii miettiä.
Nico Oksanen
