Leijonilla oli MM-kisoissa selkeä suunnitelma. Jätetään kaksi passia leimaamatta, koska ainakin yksi seura NHL-kolmikosta Dallas, Carolina tai Florida putoaa pudotuspeleistä. Jätettiin vapaana olevia NHL-pelaajia, tai ainakin kiintoisia AHL-miehiä, valitsematta, koska odotetaan jättipottia.
Jota ei koskaan tullut.
Kuten oli odotettavissa, Antti Pennanen ja Leijonat reagoivat, kun Floridan ja Dallasin sarjat alkoivat venyä. Ovet säppeen ja mukana jo alusta alkaen olleille pelaajille leima passiin. Eikä lähdetty edes odottamaan jokerikorttia pakkikalustoon, loukkaantuneen Tony Sundin tilalle valittiin Jesper Mattila.
Kyseessä oli uhkapeli. Tällä kertaa se ei tuonut toivottua tulosta. Laitettiin pokeritermein ”all in”, mutta käteen ei jäänyt mitään. Yksi NHL-statuksen pelaaja tuli toki lisää, mutta ei leimaamattomien passien kautta. Se tuli siksi, että Mikael Ruohomaan kisat loppuivat ennen aikojaan ja Mikael Pyyhtiä keskeytti lomansa ja lähti kisoihin.
Mahtoiko Pyyhtiä edes olla missään varalistalla? Vai vedettiinkö hänet hatusta tässä vaiheessa, koska halukkuutta kisoihin riitti? Sitä ei varmuudella saada koskaan tietää, koska näistä asioista ollaan tunnetusti vaitonaisia.
Yhtenäisyys vs isot nimet
Joka tapauksessa on selvää, ettei suunnitelma mennyt nappiin. Hyvä puoli asiassa on se, että pitkään yhdessä ollut joukkue on ehtinyt kasvaa yhteen ja joukkueen kemia on selvä. Itseluottamusta tuli rutkasti murskavoitossa Sloveniasta. Tässä tilanteessa paljon henkiseen puoleen satsannut ja satsaava Pennanen löysi täydennyksiksi kaksi sellaista pelaajaa, jotka eivät ainakaan riko saavutettua henkeä ja yhteenkuuluvuutta.
Jesper Mattila on ainakin sellainen, varmasti myös Pyyhtiä, koska Pennasen opeilla ei muuten olisi kutsua koskaan tullut. Ehkä tilannetta vielä helpotti sekin, ettei Pyyhtiää kukaan ainakaan kovin kovaan ääneen ollut joukkueeseen vaatinutkaan – toisin kuin paria muuta pelaajaa.
Tällöin kutsu on varmasti ollut positiivinen yllätys pelaajalle. Ja sitä kautta asenne on todennäköisesti kunnossa.
Kuluvat kisat ovat Antti Pennasen ensimmäiset, mutta Jere Lehtinen on jo jokaisessa liemessä keitetty konkari. Tällä kertaa uhkapeli ei tuottanut toivottua tulosta ja oppia tuli varmasti. Toisaalta, nyt ollaan vielä enemmän samassa tilanteessa kuin 2019, jolloin yhteen hitsautunut Suomi kukisti lopulta kaikki loisteliaat nimilistat.
Eri asia kuitenkin on, tapahtuuko tuollainen ryhmätyön voitto materiasta kovin usein. Ainakin uuteen ihmeeseen on nyt mahdollisuus. Pian nähdään, miten pitkälle se kantaa.
Lasse Honkanen
