Mitä ihmettä: Leijonissa todella outo valinta – maajoukkueeseen ilman yhtään pelattua peliä

Alkuviikolla on taas julkistettu monen eri maajoukkueen kokoonpanot marraskuun turnauksiin.

Leijonat kohtaa Tampereen EHT-turnauksessa, jota kansa yhä myös Karjala-turnaukseksi kutsuu, reilun viikon kuluttua Sveitsin, Tshekin ja Ruotsin.

Naisleijonat pelaa Ruotsissa samoja maita vastaan.

Pikkuleijonat kohtaa niin ikään Ruotsissa isäntämaan lisäksi Yhdysvallat, Sveitsin ja Tshekin

Mies- ja Naisleijonien tilanne on sikäli täysin erilainen, että miehet pelaavat tällä kaudella kahdella eri maajoukkueella.

EHT-kiertueelle ja MM-kisoihin valitaan joukkue käytännössä Euroopassa pelaavista pelaajista. Milano-Cortinan olympiakisojen joukkue valitaan todennäköisesti kokonaan NHL-pelaajista.

Naisleijonilla tilanne on eri. Nyt valittu maajoukkue muodostaa pohjan myös olympiajoukkueelle.

Siksi erityisesti yksi nimi päävalmentaja Tero Lehterän valinnoissa pistää silmään – ja muutaman potentiaalisen nimen puuttuminen.

Harjoitusleiri jää väliin

Suomi on naisten olympiakiekossa aina mitalikandidaatti. Ratkaisuotteluissa on perinteisesti hyvin paljon kiinni maalivahtien onnistumisesta.

Sikäli tilanne on taas hyvä, että valittavissa on monta hyvää maalivahtia.

Ruotsin-turnaukseen valinta osui Sanni Aholaan ja Anni Keisalaan.

Näistä Ahola (pääkuvassa) pelaa Pohjois-Amerikan ammattilaisliigassa PWHL:ssä Ottawa Chargen riveissä.

Paitsi ettei pelaa. PWHL käynnistyy vasta Ruotsin-turnauksen jälkeen.

Ahola ei ole pelannut tällä kaudella yhtään virallista ottelua. Hänen joukkueensa Ottawa Chargen harjoitusleiri on samaan aikaan Ruotsin-turnauksen kanssa.

Ahola siis jättää seuransa harjoitusleirin väliin ja valmistautuu sarjakauteensa pelaamalla maajoukkueen harjoitusotteluita.

Ratkaisu vaikuttaa mielenkiintoiselta niin Aholan itsensä kuin Naisleijonien kannalta.

Lehterällä ja joukkueen maalivahtivalmentajalla Tuomas Tarkilla olisi nimittäin ollut valittavissa myös Auroraliigan torjuntatilastossa Keisalan edellä olevat Minja Drufva (Kiekko-Espoo) ja Salla Sivula (KalPa) sekä miesten kakkosdivisioonassa Laukaan Gladiatorsissa pelaava Meeri Räisänen.

Miksi muut eivät saa edes näyttöpaikkaa?

Maajoukkuekonkari, neljä arvokisamitalia voittanut ja kahdesti MM-kisojen parhaaksi maalivahdiksi valittu, Räisänen on ilmoittanut julkisesti haluavansa yhä pelata maajoukkueessa ja nimenomaan olympialaisissa.

Myös Drufva ja Sivula olisivat näyttöpaikkansa ansainneet. Sivula on kannatellut sarjassa toiseksi viimeisenä majailevaa KalPaa kovilla näytöillä ja tilastoilla (ka. 1,85, 94,1%). Drufva taas on pysäyttänyt kiekot kärkijoukkueen maalilla lähes käsittämättömällä 95,5 prosentin tarkkuudella.

Lisäksi punkkaa olympiakylästä hamuaa Yhdysvaltain yliopistosarjassa NCAA:ssa pelaava Emilia Kyrkkö, joka pelasi viime vuonna ensimmäiset ottelunsa naisten MM-kisoissa.

Varsinkin tässä vaiheessa kautta Aholan valinta ja kaikkien edellä mainittujen jättäminen sivuun vaikuttaa kummalliselta.

Jos, siis jos, myös muille halutaan antaa näyttöpaikka maajoukkueessa ennen olympialaisia, miksi tämä tehtiin näin päin?

Eikö olisi ollut loogisempaa päästää Ahola seuransa harjoitusleirille ja antaa jonkun muun näyttää nykytasonsa nyt?

Vai onko ajatus se, että Ahola ei tule Pohjois-Amerikasta seuraavaan maajoukkuetapahtumaan joulukuussa, ja joku mainituista saa tilaisuutensa silloin?

Mihin Ahola edes tarvitsee näyttöpaikkaa?

Maailman kovimmassa sarjassa pelaava Ahola lienee pelaamaan päästessään, terveenä pysyessään ja huipputasollaan pelatessaan selvä valinta olympialaisiin.

Naisten liiga vai miesten kakkonen?

Sen jälkeen ollaan mielenkiintoisen tilanteen äärellä. Kumpi arvotetaan kovemmaksi sarjaksi, kun valmistaudutaan pelaamaan maailman absoluuttisia naishuippuja vastaan: Auroraliiga vai miesten kakkosdivari?

Ja pääseekö maajoukkueeseen niin sanotusti vanhoilla näytöillä, vai onko ovi edes raollaan muille?

Se, että Ruotsiin valittiin nyt nimenomaan Ahola ja Keisala, antaa vaikutelman siltä, että maajoukkueen maalivahtiduo on lukittu jo ennen kuin kausi on kunnolla alkanut.

Tai ehkä vieläkin aiemmin.

Tätä ajatusta tukee se, että jo kuusi hyvää kautta naisten liigassa pelannut Drufva ei ole koskaan saanut edes näyttöpaikkaa maajoukkueessa.

Sivula, joka on pelannut naisten liigassa jo kaudesta 2013-2014 alkaen, taas on päässyt urallaan pelaamaan vain yhden maaottelun, viime kauden EHT:lla.

Keisala on pelannut jo seitsemät MM-kisat, ja kolmissa viime kisoissa hänen aisaparinsa on ollut Ahola. Kyrkkö siis sai jalkaa oven rakoon viime vuoden kisoissa.

Miksi ovi on muilta lukossa?

Vaikuttaa jo nyt siltä, että naisten maajoukkueen ympärillä riittää taas talven aikana sorinaa ja porinaa.